Vuosi 1972. Kaunis kevätilta oli kääntymässä yön puolelle, kun intiaaniperheeseen syntyi pienokainen Utahin osavaltiossa Pohjois-Amerikassa. Tuo poika, Hirnukives, kipusi myöhemmin heimonsa johtoon. Ja vain 16-vuotiaana Hirnukives hallitsi koko reservaatin maita. Neljä vuotta myöhemmin Hirnukives tapasi Halju-Simon joka oli muuttanut Utahiin Suomessa runnelleen 90-luvun laman seurauksena. Halju Simo oli myynyt ihmisille paskaa patonkien välissä, mutta yritys kukoisti ja kasvoi. Laman yllättäessä Halju-Simolla oli kuitenkin paljon velkaa vieraassa valuutassa ja hän joutui luopumaan paskapatonkibaaristaan. Halju-Simo heittäytyi Hirnukiveksen eteen ja tarjosi viimeiset säästönsä: lasipurkillisen maailman kuulua paskabaaripatongin paskaa.
Hirnukives ymmärsi Simon vaikean tilanteen ja heltyi – hän myi intiaanien maat Simolle lasipurkkia ja sen sisältöä vastaan. Sopimuksen tehtyään Hirnukives kohtasi kuitenkin yllättäen suurta vastusta, mutta sopimus oli jo solmittu ja hän joutui muuttamaan Suomeen.
2000-luvun alussa työtön Hirnukives sai paikan koirien WC:nä vantaalaisesta kennelistä. Neljän vuoden rankan työn jälkeen Hirnukiveksen lahjat WC:nä tunnustettin Horsman Henki -lehdessä ja suositusten avulla hän sai töitä helsinkiläisestä kauppakeskuksesta Mannerheimintien varrelta. Nykyisin Hirnukives toimii Ihmis-WC:nä kauppakeskuksen WC-tiloissa.
”Ohhoh, onpas värikästä!” Hirnukives huudahtaa asiakkaan pyllistäessä hänen päälleen. ”Tulkaas taas sitten lounaan jälkeen uudestaan!” hän jatkaa.
Hirnukives on nykyisin kaupungin pidetyin Ihmis-WC.
Hirnukiveksen tarina on hurja, mutta se on tosi!
-Faarao Coprophagus, yliaktuaari
LÄNSIMUNA 
Jätä kommentti