Uljaat metallisiivet nostivat matkustajia yläilmoihin lailla kanadanhanhien kevätaamuna. Auringossa kimaltavat turbiinit jylisivät sanomaansa mahtailevasti aivan kuin tiedostaen olevansa nykyisen insinööritieteen suurimpia luomuksia.
Vessanaamio tuijotti koneita mietiskellen rauhallinen ilme kasvoillaan. Vessanaamion avustaja Aslak läiskytti nihkeitä käsiään ja raakkui: ”Joko mennään Naamio?” Aslak tunsi itsensä aina hermostuneeksi lentokentällä, mikä huvitti Vessanaamiota.
”Pieniä muurahaisia”, Vessanaamio ajatteli tuijottaessaan lentoaseman ihmisiä. Jokainen heistä kantaa omaa tarinaansa ja vie sen mukanaan kaukomaille metallisen linnun kuljettamana. Nihkeät kädet läpsyivät jälleen. ”Joko mennään Naamio?” Aslak raakkui taas käheällä äänellään.
”Ei vielä. Tuo naamioni, menen vessaan.”
Oheinen katkelma on juuri ilmestyneestä Vessanaamion tarinat -kvintologian viimeisestä osasta: Vessanaamio 5 – Laske naamiosi Vessanaamio!
Vessanaamion viimeisin osa jatkaa samalla tutulla linjalla kuin aikaisemmatkin sarjan osat. Sarjan kirjoittaja Rollo B. Kusi kuvailee jälleen erinomaisesti Vessanaamion sisäistä kamppailua menneisyytensä kanssa. Kirjassa Vessanaamio joutuu vastakkain odotetusti arkkivihollisensa Markus Peltosen kanssa. Uusimman teoksen tarina herättää jälleen metatasolla mielenkiintoisia kysymyksiä, joita lukija pääsee herkutellen pohtimaan juonen punoutuessa. Itse jäin pohtimaan suuresti Vessanaamion avustajan Aslakin nostamaa kysymystä: ”Olisiko maailma parempi paikka jos kaikilla olisi vessanaamio?”
Markuksen oikea käsi puristi tiukasti revolverin kahvaa. Hiki helmeili hänen otsallaan, kun hän raotti vapisevalla vasemmalla kädellään vessan ovea. Vessanaamion kengät ja lasketut housut näkyivät heti ovenraosta. Markus potkaisi oven auki ja osoitti epäröimättä revolverilla suoraan kohti tikistävää Vessanaamiota.
”Laske naamiosi Vessanaamio!” Markus Peltonen karjaisi.
Pisteet: 8/10
LÄNSIMUNA 
Jätä kommentti