Oheinen katkelma on Vessanaamion kahdeksannesta osasta. Varoitus: sisältää juonipaljastuksia!
Viimeisin luoti lävisti vanerisen välisermin pölläyttäen puupölyä ilmaan. Ilmassa haisi ruuti, rikki ja puu. Peilin yläpuoliset loisteputket olivat vioittuneet ampumisesta ja välkkyivät pahaenteisesti.
”Pam! Pam!” huoneessa kaikui. Kaakeliset seinät saivat laukaukset kaikumaan korvia huumaavasti.
”Neljä, viisi, vielä yksi”, vessanaamio laski laukauksia.
Lopulta revolverin iskuri löi tyhjää. Ampujan olisi pakko ladata. Vessanaamio tiesi hetkensä koittaneen ja ryntäsi ulos kopistaan kohti ampujaa. Epäonneksi Vessanaamion housut olivat jäänet kinttuihin ja hän kaatui ampujan eteen.
”Hah hah, teit tämän minulle helpoksi”, Markus Peltonen nauroi saaden samalla revolverinsa ladattua.
”Näytä minulle kartalta reitti Muinaiseen Vessaan”, Markus Peltonen komensi ja tähtäsi lattialla könyävää Vessanaamiota.
LÄNSIMUNA 
Jätä kommentti