Arkeologi Jauni Söderström on löytänyt uuden esihistoriallisen tiikerilajin.
”Pallihammastiikeri eli sapelihammastiikerin aikaan, mutta sillä oli kulmahampaiden tilalla roikkuvat pallit”, Jauni Söderström kuvailee löydöstään.
”Pallihammastiikeri ei ollut erityisen hyvä metsästäjä – sen ainut keino oli houkutella saalis nuolemaan suusta roikkuvia palleja”, Jauni jatkaa.
”Havaintojeni mukaan pallihammastiikeri on väijynyt pusikoissa suu auki vain pallit näkyvillä odottaen saalista – usein turhaan”, Jauni uskoo.
Jaunin mukaan pallihammastiikerit jäivät huonon metsästyskykynsä ansiosta vain lyhyeksi sivunootiksi tiikereiden historiassa.
Jauni kertoo tehneensä itse kokeita Espan puiston pusikoissa pallit esillä.
Kulmahampaiden tilalla oli roikkuvat pallit.
Jauni Söderström
”Aika harva eläin siellä Espan puistossa niitä [palleja] tuli nuolemaan. Tämä tukee teoriaani tiikerin huonosta metsästyskyvystä. Toistin kokeeni Nuuksiossa vastaavin tuloksin. Mallini adjusted R2 on erittäin korkea”, Jauni luettelee tuloksiaan.
Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan he poistivat Espan puistosta pusikoissa lymyilleen itsensäpaljastelijan.
Kiinassa harmitellaan pallihammastiikerien sukupuuttoa. Kiinalaiset miehet uskovat nimittäin, että pallihammastiikerin hampaista tehty jauhe parantaisi maata vaivaavaa kroonista erektio-ongelmaa. Kiinalaisen erektiovalmentajan Xin mukaan pallihammastiikerit ovat mahdollisesti hävinneet metsästyksen myötä luolamiesten erektio-ongelmien vuoksi.
Xi uskoo, että pallihammastiikerin pää seinällä olisi ollut metsästäjä-keräilijä -aikana oppineisuuden merkki. Sitä se olisi edelleen.
Mitä uhanalaisempi eläin, sitä kovemmin muna seisoo.
Kiinalainen erektiovalmentaja, Xi
LÄNSIMUNA 
Kiitos asiantuntevasta kirjoituksesta. Haluaisin kuitenkin täydentää, ettei pallihammastiikereiden elämä ollut aivan niin kurjaa kuin Arkeologi Jauni Söderström kertoo.
Terskanperän kunnan alueelta löydetyt maalaukset todistavat siitä mitä esivanhempamme aikanaan näkivät astuessaan ulos luolistaan: laumoittain muurahaisten peittämiä pallihammastiikereitä sekä hampaattomia karhuja. Vanhimmat Euroopasta löydetyt fossiilit osoittavat, että näiden harvinaisten karhujen ensisijainen ruokavalio koostui muurahaisista, joita pallihammastiikereiden pallien tervamainen erite erityisesti veti puoleensa. Pallihammastiikerit ja hampaattomat karhut tulivat tietysti hyvin keskenään toimeen, sillä karhut saivat palleilta tervaa keräävistä muurahaisista kovasti tarvitsemaansa ravintoa ja pallihammastiikerit puolestaan pitivät siitä että niiden palleja nuoltiin.
Erektiohimoisten kiinalaisten metsästettyä pallihammastiikerit sukupuuttoon, hampaattomat karhut joutuivat kehittämään pitkän kielen ja tämä laji nykyään tunnetaan laajemmin muurahaiskarhuna. Sinänsä ikävää, sillä pallihammastiikerit nykypäivänä varmasti kovasti pitäisivät muurahaiskarhujen pitkästä kielestä.
TykkääTykkää
Kigulia
TykkääTykkää
Hyvä Max Mulqvist, oletko testannut teoriaasi Espan puistossa näyttämällä kiveksiä? Mikäli muurahaiskarhut eivät saavu nuolemaan pallejasi, ovat teoriasi heikolla pohjalla empiirisesti.
En ole itse saanut muurahaiskarhuja nuolemaan kiveksiäni myöskään matkoillani.
TykkääTykkää
Hei,
Olen tutkinut asiaa paljonkin, tavoitteenani elvyttää pallitiikerin olemassaolo nykypäivän lajeja risteyttämällä. Nimittäin se sama geeniperimä on takuuvarmasti täällä vielä jossakin. Toistaiseksi olen tutkinut optimaalista tapaa toteuttaa risteytys etsimällä, terveydenhoitajan työni ohessa, erityisen tervaisia palleja kantavia yksilöitä sekä harjoittamalla säännöllisesti yhdyntää amurintiikerien kanssa.
Mitä tulee kysymykseesi pallien heiluttelusta Esplanadin puistossa, näen tuon täysin pölvästinä toimintana senkin perverssi.
TykkääTykkää
Se johtuu ihan siitä, että Jauni sun pallit haisee. Ei niitä edes muurahaiskarhu nuole.
TykkääTykkää